Haastattelussa: Biffy Clyro

2013/08/06 Ruisrock

Kesken kiireisintä festarisesonkiamme, nappasin Biffy Clyron veljekset Benin ja Jamesin haastatteluun ennen bändin Ruisrockin esiintymistä. Herrasmiehet olivat valloittavan hurmaavia nauttiessaan suomalaisista viboista ja valmistautuessaan illan keikkaan.

Tasaisesti kasvattaen maailmanlaajuista menestystään, Biffy Clyro on kasvanyt vahvaksi ja intensiiviseksi live aktiksi, sekä uniikiksi kokoonpanoksi nykymusiikin kentällä. Nopean yhteisen varttituntimme aikana Ben ja James kertoivat minulle bändin historiasta, viimeisimmästä Opposites-albumistaan, sekä luomisprosessista sen taustalla.




Olette olleet yhdessä todella pitkään, ihan ysäriltä saakka! Mitkä olivat alkuperäiset tavoitteenne kun bändi syntyi ja mikä on noiden tavotteiden tilanne tänä päivänä?
Ben: Alkuperäinen tavoitteemme oli saada keikka jonnekin. Ihan oikeasti, emme olleet yhtään uraorientoitunut bändi vaikka bändistä onkin tullut pitkäaikainen uramme. Aloittaessamme halusimme vain yrittää saada keikan jonnekin Glasgowhun, mikä oli lähin kaupunki sieltä missä asuimme. Mutta tavoitteet aina kehittyvät ja kasvavat; sitten halusimmekin ehkä saada sopimuksen ja tehdä levyjä. Emme olleet erityisen kunnianhimoisia ihmisiä ollenkaan vaan halusimme vain pitää hauskaa. Ja olemme yrittäneet pitää siitä kiinni vuosien aikana aina tähän päivään saakka, ja sen ansiosta tämä ei tunnu työltä vaikka saammekin siitä rahaa. Se tuntuu edelleen siltä, että harrastamme jotain mikä täydentää meidän sielujamme ja saa olomme mahtavaksi, tiedätkö?

Tuo varmasti tarkoittaa, että teette sen oikein!
Ben: Kyllä, luulen niin. Emme ikinä tee mitään pakoittaen emmekä ole täällä tekemässä rahaa.
James: Niinpä, me vain todella nautimme siitä.

Mitkä ovat tärkeimmät asiat mitkä olette oppineet vuosien saatossa?
James: Uskon, että sellainen yleinen elämän arvostaminen, ja muutenkin se, että osaa arvostaa ihan kaikkea mitä elämä heittää sinua kohti. Kuten Ben sanoikin, olemme olleet todella onnekkaita kun olemme saaneet kääntää harrastuksemme elannoksemme. Minusta on tärkeää arvostaa sitä. Kun olet ollut työllä neljä viikkoa putkeen ja olet väsynyt, on helppo hävittää tuo arvostuksen tunne koska sinua suututtaa ettet ole kotona tai jotain vastaavaa. Mielestäni on tärkeää muistaa mitä voisit olla tekemässä, koska voisit olla tekemässä töitä joita vihaat. Me olemme onnekkaita kun olemme päässeet kiertämään maailmaa ja oppimaan uusia asioita. On tärkeää arvostaa sitä ja toisiamme. Meillä on hyvin onnellinen bändi ja crew tällä hetkellä. On hyvä muistaa, että aikilla bändeillä ei ole aina niin.

Onko todella totta, että rivistönne on pysynyt bändissänne samana kaikki nämä vuodet?
Ben: Kyllä on! Kaikkien näiden 20 vuoden aikana olemme aina olleet sama bändi. Olemme lisänneet livekokoonpanoomme pari uutta tyyppiä vuosien aikana auttamaan muutamien asioiden kanssa mikä on loistavaa sillä he pystyvät täyttämään joitakin aukkoja soitannassa keikoilla. 20 vuotta on kyllä hurjan pitkä aika, mutta me olemme kaksosia ja Simonin tapasimme jo koulussa hyvin nuorena, joten tämä on ollut elämänmittainen projekti.

Koetteko, että teillä on bändin sisällä omat roolinne myös instrumenttienne ulkopuolella?
James: Kyllä uskoisin niin! Jos tekisimme jotakin toista työtä jossakin toisessa yrityksessä, putoaisimme varmaan samankaltaisiin rooleihin. Minä saatan olla joskus vähän tylsä ja liian järkevä, mutta Ben taas haluaa vain pitää hauskaa. Simonin kanssa ei ikinä ihan tiedä mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi, ja se pitää meidät varpaillamme. Uskon, että vuosien aikana tietyt roolit ja dynamiikat kehittyvät erilaisten persoonallisuuksien välille luonnostaan. Juuri erilaiset persoonat muodostavat mielestäni hyvän tiimin, jos kaikki olisivat samanlaisia niin kukaan ei toisi mitään uutta pöytään.

Kuinka sitten kuvailisitte omia persoonallisuuksianne ja kuinka se heijastuu musiikkiinne?
Ben: Koska Simon on pääosassa laulujemme kirjoittamisessa, hänen persoonallisuutensa näkyy musiikissamme varmasti enemmän kuin meidän. Hän on mielestäni hyvin ajattelevainen persoona, hän pohdiskelee paljon elämää. Hän on myös hyvin yksityinen ihminen, vaikka hän jakaakin elämäänsä musiikin kautta. Hän on myös hyvittäin intensiivinen ja äärimmäisyyksien ihminen, sekin kyllä selkeästi kuuluu musiikissamme. Hän ei koskaan tee asioita vain puoliksi, vaan hoitaa kaiken loppuun saakka. Hän muodostaa mielipiteensä nopeasti ja hän on todella... mikähän olisi oikea sana...
James: Ehdoton, ehkä?
Ben: Kyllä, hän on hyvittäin ehdoton ja varma itsestään ja mielipiteistään. Se puskee myös läpi hänen luovuudessaan. Ja hän on myös todella tunteikas tyyppi.

Puhutaanpas Opposites-albumista hieman. Se ilmestyi aiemmin tänä vuonna ja olette kiertäneet sen tiimoilta siitä saakka. Aiemmasta albumista oli jo vierähtänyt tovi joten oliko tämän albumin luomisprosessi jotenkin erilainen?
James: Kuten sanoit, vietimme pitkän ajan tien päällä edellisen levyn tiimoilta...

...Ilmeisesti jopa kolmisen vuotta?
James: Kyllä, kuta kuinkin. Ja loppua kohden se alkoi tuntua aika vaikealta, se vaati jossain vaiheessa veronsa ja meidän piti päästä ottamaan taukoa siitä ja viettämään aikaa kotona. Vietimme tuolloin paljon aikaa työstämässä uutta musiikkia ja Simon kirjoitti n. 50 kappaletta jotka demotimme. Me tiesimme, että haluamme tehdä levyn ja jotenkin se jalostui ideaksi tehdä kaksoisalbumi, josta innostuimme paljon.

Uskon, että jokainen rockbändi unelmoi kaksoisalbumin tekemisestä jossakin vaiheessa, ja tänä päivänä kun julkaistaan jopa yksittäisiä kappaleita ja musiikista tulee jatkuvasti kertakäyttöisempää, halusimme luoda jotain, joka jäisi meidän bändimme perinnöksi, joka voisi olla iso osa ihmisten elämää ja joka kestäisi hyvin aikaa. Pidimme tämän myös mielessä kun työstimme albumia ja yritimme luoda sen pohjalta kivan kokonaisuuden. Tiedätkö, kun kappaleita on sen parisenkymmentä nousee ahdistus siitä, että mitä jos ne kaikki kuulostavatkin samalta. Joten kokeilimme paljon erilaisia juttuja esimerkiksi mariachi-bändin kanssa, Simon kirjoitti muutaman kappaleen koskettimilla... ne loivat tietynlaisen sävyeron kyseisiin kappaleisiin.



Kuten sanoitte, kyseessä on kaksoisalbumi. Luuletteko, että niin pitkä aika edellisestä levystä vaikutti siihen kuinka paljon materiaalia syntyi Opposites-albumille?
James: Ehdottomasti:
Ben: Uskon niin, ja kun pelkästään ajattelen albumin luomisprosessia, meiltä sateli biisejä viisi kappaletta viikossa. Se oli ihan hullua! Kirjoitimme niin paljon uutta musiikkia ja se kuulosti kaikki hyvältä! Oli niin vaikeaa päättää edes kahtakymmentä biisiä koska materiaalia oli niin paljon. Tuo iso väli albumien välillä varmasti auttoi. Lisäksi me kävimme joitain henkilökohtaisia asioita läpi omissa elämissämme sekä Simon myös, ja hän on silloin kaikkein luovimmillaan.
James: Uskon, että siinä vaiheessa olimme kaikki hieman lannistuneita kiertueesta ja olimme etääntymässä toisistamme bändinä, kuten varmasti monet muutkin bändit jotka viettävät yhtä paljon aikaa yhdessä. Mutta tämä albumi toi meidät mielestäni uudelleen yhteen sillä luomisprosessi ja innostus uuden materiaalin synnystä nostatti tiimihenkeä ja se fiilis kantoi myös uudelle kiertueelle asti.

Opposites-albumilla on aika mielenkiintoinen konsepti, kertoisitteko hieman siitä?
Ben: Albumin ensimmäinen osuus on nimeltään The Sand at the Core of our Bones, siinä on kyse kaikesta mitä on tapahtunut Only Revolutions -albumin ja Opposites-albumin välillä. Siinä on kyse elämän ikävistä asioista ja kuinka suuri osa niistä voi syöpyä aina luihin ja ytimiisi saakka. Levyn tällä puoliskolla on aika toivoton teema tavallaan. Siitä löytyy paljon epätoivoa ja se on... no... aika masentava. 
James: Ja levyn toinen puolisko, And the Land at the End of Your Toes on enemmänkin tulevaisuudesta ja niistä asioista, jotka voit muuttaa elämässäsi päästäksesi eteenpäin. Uskon kuitenkin, että myös levyn ensimmäinen puolisko on ihan nautittava kokemus, vaikka se onkin raskas se on myös toteutettu tavalla joka on helposti kuunneltavissa ja kokonaisuutena albumi on todella mieltä ylentävä. Emme halunneet tehdä helppoa ratkaisua esimerkiksi siten, että toinen puolisko olisi akustinen, vaan halusimme isomman kokonaisuuden.

Eli käytännössä toinen puolisko on "lasi puoliksi tyhjä" ja toinen "lasi on puoliksi täysi"?
James: Kyllä!
Ben: Kyllä, nimenomaan!

Minkälaisia ihmisiä olette itse enemmän? Onko lasi aina puoliksi tyhjä vai täysi?
Ben: Minun on puoliksi täysi.
James: Minun on ehkä hieman enemmän tyhjillään. Mutta sitten Ben tulee ja toteaa, että "älä piru vie murehdi tästä, asiat järjestyvät kyllä!" ja sitten välillä minä teen saman hänelle.
Ben: Jos murehdit liikaa, kuolet aikaisemmin.
[Molemmat nauravat]

Mitä teillä on seuraavaksi luvassa?
Ben: Vain lisää keikkailua? Olemme niin onnekkaita kun saamme tehdä tätä.

Eli periaatteessa toiset kolme vuotta kiertämistä kunnes jälleen kyllästytte toisiinne ja on pakko luoda jotain uutta?
[Molemmat nauravat]
James: Ero on ehkä siinä, että nyt pyrimme olemaan pahimmillaan neljä viikkoa putkeen kiertueella ennen kuin palaamme jo takaisin kotiin ja näemme ystäviämme. On pakko päästä näkemään välissä läheisiään, että pystyy palaamaan takaisin kiertueelle. Kyse on balanssin löytämisestä, jotta pystymme antamaan taas lisää faneillemme.
Ben: Jos katsoo jokaista bändiä joka on ikinä ollut olemassa, ei ole olemassa sellaista kokoonpanoa joka ei olisi päätynyt vihaamaan toisiaan jossain vaiheessa. Se tapahtuu kaikille jossain vaiheessa. Meidän kuitenkin pitää asiat ruodussa jotta voimme myös rakastaa toisiamme.

Missä näemme itsenne viiden vuoden päästä?
James: Toivottavasti levy tai toinenkin vyömme alla ja edelleen kiertämässä maailmaa. Olemme puhuneet monien asioiden toteuttamisesta, esimerkiksi akustinen kiertue olisi tosi siistiä toteuttaa koska rakastamme akustista. Yritämme päästä eteenpäin ja kokea uusia tapoja tehdä ja luoda musiikkia.


Haastattelu ja kuva: Joanna Tzortzis



Lähetä kommentti

INSTAGRAM @joannahearts

© MUSIIKKIBLOGI. Design by FCD. Pst. Musiikkiblogi.fi fiilistelee juuri nyt: Billie Eilish, Hämärä, Goody Grace, pimenevät syysillat, punaviini.