Tämän vuoksi D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. oli Flow'n merkittävin keikka

2018/08/13 Flow Festival


Taika Mannilan ja Lina Schifferin muodostama dj-duo D.R.E.A.M. on kolmen vuoden aikana lunastanut paikkansa Suomen kiinnostavimpien ja ihanimpien dj:den joukossa. Flow'ssa duo kuratoi tunnin mittaisen rap-extravaganzan, jota tähdittivät Adikia, AK, F, Sofa ja Yeboyah. Show'n futuristisista visuaaleista vastasi VJ Kalista (Wilma Kuruma) ja kaiken kaikkiaan D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. -konsepti lupasi viedä katsojat kauas kaukaiseen unelmagalaksiin ja sen yli. Ja niin se todella teki.


Elämme aurinkoista iltapäivää, ja festarikansa on jo pistänyt jalalla koreaksi, kun dj-duo D.R.E.A.M. nousee lavalle. Tunnelma on poikkeuksellisen hyväntuulinen, ja odotan itsekin lavan laidalla yhdeksänhenkiseltä rap-kollektiivilta piristävää starttia omalle festaripäivälleni. Jo energisen dj-kaksikon käsissä tunnelma on katossa.

Ensimmäisenä lavalle täydennystä tuo F, joka nostaa kätensä ilmaan ja huutaa "Tän jälkeen ei tarvii kenenkään enää sanoa, et Suomesta ei löydy hyviä naisräppäreitä!"

Sisälläni kuohahtaa.

En ollut odottanut, että kaikista Flow'n keikoista juuri D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. tekisi minusta niin emotionaalisen, että pidättelisin itkua kesken viikonlopun parhaiden bailujen. Jokin F:n huudahduksessa kuitenkin teki asiasta itselleni henkilökohtaisen. Teltassa juhlittiin feminiinistä voimaa äärimmäisen vaikuttavalla tavalla, joka haastaa patriarkaattia sekä rap-kulttuurissa, että yleisesti yhteiskunnassa. 

Monipuolinen Flow Festival on tehnyt mielestäni jo vuosia poikkeuksellisen hyvää työtä ohjelmistossaan yhdenvertaisuuden puolesta. Festivaali on sitoutunut näkyvästi edistämään tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteita, ja edellyttää henkilökunnaltaan sekä kumppaneiltaan ja alihankkijoiltaan sitoutumista samoihin arvoihin. Hyvin rajatusta nichestään huolimatta, on Flown ohjelmisto vuosittain täynnä mitä moninaisempia artisteja niin sukupuolen, kuin kulttuuritaustojensakin puolesta.

Samalla lukuisat muut räppiin tai muuhun urbaaniin musiikkiin erikoistuneiden tapahtumien ohjelmistot loistavat maskuliinisuudellaan. Tapahtumien ohjelmistot ja genret joustavat kummasti miesartistien suhteen, eikä ole mitenkään poikkeuksellista, että ohjelmistossa nähdään usein muutama taitava tekijä, jotka eivät ihan vastaa haluttua genreä, mutta sopivat festareille kuitenkin passelisti. Naisartistien kohdalla samanlaista armollisuutta ei kuitenkaan ole harjoitettu, vaikka taitavia tekijöitä löytyisi myös naisten puolelta.

Genrellisesti rajatuille festareille mahtuukin siis jalosti Reino Nordinia ja Kasmiria, mutta ei sitten kuitenkaan vaikkapa VestaaYonaa tai Almaa. Miesartistien suhteen joustetaan, vaikka naisartisteista on festariohjelmistossa muutenkin pulaa.

Näitä genrerajoja on viime vuosien hip hoppiin keskittyneillä festareilla venyttänyt esimerkiksi Evelina, joka etenkin debyyttialbuminsa tiimoilta toi Suomen musiikkikentälle sellaisia R&B -vivahteita, joita tänne on jo pitkään kaivattu. Evelinan läpimurto toi miesvaltaisille festareille naisartistin, joka jo pelkällä olemassaolollaan raivasi tietä myös monelle tulevalle naisartistille. Viime vuosina miellyttävä tuulahdus Suomen musiikkikentällä on ollut Rähinän ensimmäinen naiskiinnitys Nelli Matula, ja lahjakkaita urbaanin musiikin naistekijöitä löytyy muutenkin pilvin pimein aina Sini Yaseminista Aidaan, puhumattakaan ulkomaisista naisartisteista rap-musiikin saralla, joita myös nähdään Suomessa harvoin.

Kysynnästä ja tarjonnasta huolimatta esimerkiksi Suomen johtavan hip hop -festivaalin Blockfestin esiintyjäkaartissa nähdään tänäkin vuonna 58 esiintyvää artistia, joista vain kolme on naisia. Ennen Evelinan läpimurtoa vuonna 2015 loistivat naisartisit Blockeilla lähinnä poissaolollaan. Ongelma ei tietenkään ole yksin Blockfestien. Vuonna 2015 Blockfesteillä, Summer Upissa, Weekendissä, Aurafestissä, Pipefestissä, sekä Seinäjoki Hip Hop Festivalissa esiintyi yhteensä 219 artistia, joista naisia oli peräti seitsemän. 

Siis yhteensä.

Tätä epätasa-arvoisuuskeskustelua musiikin saralla seuraa aina sama narratiivi siitä, miten Suomesta ei vain yksinkertaisesti löydy hyviä naisräppäreitä. Samalla kuitenkin valtavirtamusiikin ulkopuolelta löytyy monta lahjakasta ja potentiaalista naistekijää, jotka jätetään jatkuvasti huomiotta, vaikka taso on kuitenkin sama kuin monella miestulokkaalla, jolle samat portit ovat auki. Naisten pitää todistella itseään enemmän, tullakseen otetuksi vakavaksi. Silloin tällöin läpimurron saattaa tehdä yksittäinen naisartisti, mutta suomalaisten naisräppäreiden aalto ei ole vielä kertaakaan pyyhkäissyt täysin yli suomalaisen musiikkikentän. Sen vuoksi pintajännite on vuosi vuodelta suurempi kuin koskaan.

Naisten ylenkatsominen tuntuu edelleen olevan kantava teema suomalaisessa rap-kulttuurissa, vaikka naisen asema on muuten ottanut isoja askelia eteenpäin. Suomirap siinä missä rap-kulttuuri muutenkin on kuitenkin miesten käsikirjoittamaa, ja siinä naisen osa on usein taustalla joko tanssijan tai laulajan roolissa. Siihen ollaan totuttu. Hip hop on perinteisesti aina ollut seksistinen ja hypermaskuliininen taiteenmuoto.

Toisaalta sen myötä myös miesräppäreitä rajoittavat sukupuoliroolien asettamat odotukset siitä mitä miehen tulisi olla, sillä rap-kulttuurissa sitä erikseen jatkuvasti alleviivaa genren tekijöiden sukupuolittuneisuus sekä rap-tekstien luonne. Onneksemme esimerkiksi Paperi T on muuttanut maskuliinista kuvaa miesartisteista rapin saralla, ja mitä naisiin tulee, on D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. voimakas esimerkki siitä minkälainen aalto taitavia naisartisteja on valmis pyyhkimään pöydän puhtaaksi, myönnettiin siihen sitten tasavertainen mahdollisuus tai ei.

Suomiräpissa nainen on usein ämmä, hutsu, narttu tai huora, ja siksi naisten läsnäolo kentällä uhkaa miesvoittoisen suomiräpin ydintä. Ehkei näiden aikamme suurien runoilijoiden olisikaan enää niin mukavaa huutaa pillua, paukuttaa pimppiä ja taluttaa naisia koirien talutushihnassa, jos nartut seisoisivatkin vieressä samalla lavalla. Kyse on isommasta kuvasta, joissa naisten tissit ja peput sopivat heilumaan musiikkivideoon, mutta eivät räppäämään tasavertaisena samalle lavalle.

Kun esimerkiksi Nicki Minaj julkaisi Anaconda-musiikkivideonsa, jossa visuaalisesti pääosassa oli lähinnä Minajin perse ja tekstissäkin räpättiin miesten panemisesta autossa kuin leikkikaluja, olikin se yhtäkkiä tosi pöyristyttävää ja Nicki Minaj oli lutka, vaikka miehet ovat tehneet samanlaisia biisejä ja musiikkivideoita vuosikymmeniä eikä Minaj ole käytännössä tehnyt muuta kuin ottanut miesten sanat omaan käyttöönsä.

D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. -kollektiivi ei keikallaan vain ominut takaisin miesten käsikirjoittamaa kerrontaa, vaan myös avasi näyttävästi, onnistuneesti ja asenteella uudestaan dialogin siitä, mikä naisten asema tulisi olla suomalaisessa rap-kulttuurissa. Sen vuoksi D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. olikin koko Flow'n merkittävin keikka.





Kuvagalleria












































7 kommenttia

  1. Kyllä on taas tyhmyyden huippu saavutettu. Nuo artistit ei pääse blockfesteille yms koska ne ei ole niin kiinnostavia/hyviä kuin muut, ei siksi että ne on naisia. Maailman tyhmin ajatus ruveta bookkaamaan sysipaskoja artisteja(jotka ei kiinnosta ketään) sen takia että ne jotain sukupuolta. Siinä syrjitään sit jo niitä artisteja jotka on saavuttanut slottinsa mutta jäävät ulkopuolelle sen takia että pitää saada joku kiintiö täyteen. Ja luulisi että artisti itsekkin haluaisi tulla bookatuksi sen takia että sitä haluaa ihmiset katsoa eikä sen takia että se on jotain sukupuolta. Tolla idioottimaisella logiikalla pitäisi saada kaikille oma kiintiö.. Ihonväri, ikä, uskonto etcetc ilman mitään merkitystä sillä että ketä halutaan kuunnella ja ketä ei.. ettei vaan syrjitä ketään! Pää pois sieltä perseestä nyt! Ei ole mitään merkitystä mikä on kenenkään sukupuoli, jos sinun musiikkisi kiinnostaa ihmisiä ja sinua halutaan tulla katsomaan ni kyllä ne slotit sieltä tulee. Esimerkkinä blockfest minkä tossa mainitset ni sinne on aika pitkä jono kovia suomalaisia räppäreitä jolla on paljon kuulijoita(moninkertainen määrä noihin "naisräppäreihin" verrattuna) mutta joille ei ole tänä vuonna slottia irronnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse saattaisin jopa ensimmäistä kertaa ostaa liput Blockfesteille, jos esim. tämä kokoonpano tai osa siitä siellä esiintyisi. Enkä sen takia, että nämä huipputaitavat artistit ovat naisia..

      Poista
  2. Siis mielestäsi koko maailmassa ei ole yhtäkään varteenotattavaa naispuolista artistia, jonka voisi buukata esimerkiksi ottamallesi Blockfesteille? Mielenkiintoista. Sinne kuitenkin buukataan artisteja myös ulkomailta (sekä hieman rap-genren sivusta), eli kyse ei ole pelkästään suomalaisista artisteista/suomalaisesta ongelmasta.

    Muilla festareilla on nähty esimerkiksi tänäkin vuonna naispuolisia genren edustajia, jotka ovat vetäneet ison yleisön keikalleen, siis teltat/lavan edustat täyteen ja tukkoon. Esimerkiksi tämä kirjoittamani keikka oli nimenomaan siksi mielestäni niin merkittävä, että se näytti konkreettisesti sen kuinka tämän päivän naisartistit eivät todellakaan ole "sysipaskoja artisteja jotka eivät kiinnosta ketään" - D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. veti Flow'ssa lähes 15 000 ihmistä vetävän teltan täyteen, eli enää ei oikein voi sanoa, etteikö ihmisiä kiinnostaisi kun paikalla oli tuhansia ihmisiä.

    Mielestäni tämä "syy" ettei varteenotettavia naispuolisia artisteja tässä genressä yksinkertaisesti ole, olisi mennyt ehkä läpi vielä muutamia vuosia sitten, mutta ei enää kun sekä tarjonta, että kysyntä ovat kasvaneet, sekä niillä naisartistien keikoilla joita festareille buukataan, saapuu yleisöön tuhansia ihmisiä.

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että mielestäni kiintiöt eivät sovi festareille, vaikka niitä on muissa maissa toteutettukin, vaan siellä pitäisi mennä ohjelmisto edellä. Monien muiden festareiden "sukupuolikiintiöön" ei tulekaan yleensä edes kiinnitettyä huomiota, sillä ne toteutuvat siellä luonnostaan suhteellisen tasapuolisesti. Onkin todella ymmärrettävää, että historiallisesti miesvoittoiseen genreen spesialisoituneet festarit ovat myös ohjelmistonsa puolesta miesvoittoisia. Jos artisteista kuitenkin vain 3% tai alle on naisia, on siinä mielestäni jo hyvä nimenomaan "ottaa pää pois perseestä" ja avata keskustelu. Kyse on nimenomaan suhteellisuudesta.

    Kuten mainitsit (ja kuten tekstissäni kirjoitinkin) on esimerkiksi Blockeille ihan varmasti niin paljon tunkua, etteivät kaikki artistit sinne valitettavasti mahdu esiintymään sukupuolestaan huolimatta. Genrerajoja on kuitenkin viime vuosina venytetty useampien miesartistienkin osalta, joten näkisin, että siinä olisikin upea mahdollisuus ja mainiosti sijaa sitten olla yhtä joustava myös naisartistien suuntaan, joista on muutenkin puute. Samalla saataisiin myös hieman monitasoisuutta ohjelmistoon, ei vain sukupuolen vaan muutenkin sisällön puolesta. ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuin tossa suomalaisista artisteista, jenkeistä niitä kyllä löytyy ja käsitykseni mukaan niitä on yritetty blockfesteille saadakkin. Ja tarkennus koko asiaan, minulle ei ole eikä ole koskaan ollutkaan "miesräppäriä" tai "naisräppäriä", on vaan räppäri. Ja tohon minun koko "kommentti" perustuu, musiikki on se mikä merkitsee. Ei ole mitään järkeä tehä sukupuolikysymys siitä jos sinua ei buukata jonnekkin. Flow:n ja Blockfestin vertaamiseen en edes lähde, ne on kaksi niin eri maailmaa. Ja se että naisräppäreiden tarjonta ja kysyntä on kasvanut, on ihan totta.. Mutta "miesräppäreiden" tarjonta ja kysyntä on kasvanut vielä moninkertaisesti enemmän. Ja olen myös täysin sitä mieltä että blockeilla on paljon artisteja jotka ei sinne kuulu ja joitten tilalla pitäisi olla joku toinen. Se on vaan kylmä fakta että suurinta osaa noista dreamgirls kokoonpanon artisteista ei valtaosa ole edes kuullut nimeltä, saati heidän musaa. Sama kun minä tekisin musaa mitä kuuntelee joku pieni kuppikunta ja sitten kun en pääse pohjoismaitten suurimmalle rapfestarille ni rupeen syyllistää heitä syrjinnästä, keksin vaikka että synnyinpaikkakunta on se syy ja "blockfestin järjestäjät syrjivät savolaisia" tai jotain muuta vastaavaa. Vielä kerran: ihan sama mikä on sukupuoli, ne oppirahat pitää maksaa ja paikkansa pitää ansaita. :)

      Poista
  3. Kiitos hyvästä tekstistä! Hieman näkökulman laajennusta muutamiin kohtiin:

    Esimerkiksi tästä Flown Dreamgirlsista Sofa on esiintynyt Blockfesteilla omalla keikallaan, kun heiltä oli tullut EP ulos. Sen jälkeen vuosina 2015 - 2017 ilmestyikin vain kaksi singleä. Onneksi tänä vuonna tuli hieno uusi EP!

    AK julkaisi niin ikään EP:n kesällä (Blockfestin julkistettua jo ohjelmansa), joten heidät festivaali puolestaan bookkasi jatkobileisiin esiintymään omalle keikalleen. Nyt kaksikko lopetti uransa yhtyeenä Flow Festival -keikkaan.

    Itse dj-kaksikko Dream on ollut useina vuosina Blockfesteilla soittamassa (myös tänä vuonna) ja sen lisäksi myös festivaalin järjestämissä yksittäiskeikoissa. Blockfestin kauttahan Suomeen on saatu esimerkiksi Angel Haze ja Tinashe.

    Yeboyahilta on tullut yksi oma single. F:ltä vuoden sisään neljä, mikä alkaa jo täyttämään omaan keikkaan vaadittavat kriteerit. Toki sukupuolesta riippumatta en ymmärrä, mikä kiire on saada oma soolokeikka heti debyyttivuonna jättifestarilta? Adikia on julkaissut koko ajan musiikkia ja kuuluisi ohjelmistoon monestakin syystä.

    Tässä kuitenkin huomataan, että Dreamgirlsista puolet on jo esiintyneet Blockfesteilla. Myös vain muutamia kappaleita julkaisseet artistit olisi toki kätevä niputtaa yhteen settiin, mutta eikö juuri tällainen megasetti (sooloartistit eivät kelvanneet Flowhun sooloartisteina, vaan ainoastaan spektaakkelin kautta) ole sitä kuuluisaa "naisslotti"-ajattelua? Eikö "mimmit räppää" -illat ala jatkuvasti järjestettyinä tekemään artisteille hallaa, kun miesartistien kanssa tasavertaisesti samassa illassa esiintymisen sijaan voidaan nousta lavalle vain mimmien kesken?

    Tekstissä mainitaan kuinka Kasmir ja Reino Nordin venyttävät genrefestareilla rajoja. Ihan samaa tekee kuitenkin Evelina ja Nelli Matula, jotka tekstissä on mainittu jotenkin omana kappaleenaan, vaikka kuuluisivat samaan lauseeseen.

    Muutoin hyvä kirjoitus, jossa ollaan oikealla asialla ja Dreamgirls oli huikea setti Flowssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiitos pitkästä kommentista!

      Tarkoitukseni ei ollut tekstillä puskea nimenomaan Dreamgirlsiä Blockfestelle, vaan yleisesti naisartisteja rap-genreen, mitä tämä keikka mielestäni edusti täydellisesti. ☺

      Mutta sinulla on mielenkiintoisia ja avaavia pointteja!

      Mielestäni naisten keskenäinen haippaaminen on aina miesvoittoisilla aloilla erityisen tärkeää, jos tukea ei muualta tunnu tulevan. Vaikka tietysti vielä merkittävämpää olisi jos miesartistit (jotka/tai ne jotka pääosin hallitsevat alaa) ottaisivat asiaan enemmän kantaa ja haippaisivat myös. Mutta ymmärrän kyllä näkökulmasi, ja sekin on kyllä mielestäni tavallaan tosi. Ideaalia olisi, ettei naisräppäreissä tarvitsisi aina korostaa NAISräppäriyttä. Toisaalta tässähän juuri toivon sitä, että naiset pääsisivät esiintymään miesartistien kanssa tasavertaisesti! ☺ Sehän olisi kaikkein parasta tietenkin. On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan genre liikuu tulevina vuosina!

      Mielestäni Evelina ja Nelli Matula eivät ole yhtä suuria loikkia pois genrestä, sillä Nelli Matula on esiintynyt Blockeilla osana Rähinän livekokonaisuutta, koska on Rähinän ensimmäinen naisartisti. Tänä vuonna toki omana keikkanaan nähty popshow oli kieltämättä suuri loikka pois Blockien nichestä. Myös Evelina sopi mielestäni uransa alussa Blockeille mainiosti, mutta nyt on kieltämättä mennyt popimpaan suuntaan ja "kauemmas" siitä mihin Blockit keskittyvät. Tämäkin on toki vain minun näkemykseni näiden artistien brändistä ja musiikista. ☺

      Kiitos paljon keskusteluun osallistumisesta!

      Poista
    2. Ja lisäyksenä vielä, että mielestäni viime vuosina on tapahtunut selkeä notkahdus naisien suuntaan, ja esimerkiksi Dreamgirls-kollektiivin artisteista monet ovat aktivoituneet erityisesti juurikin viimeisen parin vuoden aikana, kuten kommentissasi mainitsitkin! Myös lisää naisartisteja tällä saralla puskee jatkuvasti pintaan, kuten juuri Yeboyah. Olisikin ihanaa, että se näkyisi tulevaisuudessa festareilla, ja toivottavasti olemmekin jo matkalla monipuolisempaan suuntaan!

      Poista

INSTAGRAM @joannahearts

© MUSIIKKIBLOGI. Design by FCD. Pst. Musiikkiblogi.fi fiilistelee juuri nyt: Billie Eilish, Hämärä, Goody Grace, pimenevät syysillat, punaviini.