Behmin debyyttialbumi tuntuu tutulta, mutta vie kohti tuntematonta

Behmin astuminen Suomen radioaalloille on ollut suhteellisen ilmiömäinen; artistin debyyttisingle Hei rakas -palkittiin hiljattain vuoden biisinä, se pysytteli Spotifyn ykkösenä yhteensä 48 päivää, sekä sitä on striimattu nyt jo yli 24 miljoonaa kertaa.



Behm on ehdottomasti yksi uuden vuosikymmenen kiinnostavimmista uusista lauluntekijöistä. Hän on artistina onnistunut pysymään samalla jotenkin mystisenä ja kiinnostavana, mutta samalla kuitenkin myös kuulijalle tarpeeksi lähestyttävänä. Behmin laulusoundi on tunneskaalaltaan poikkeuksillisen pysäyttävä ja koskettaa suhteellisen vaivattomasti. Myös tänään julkaistu debyyttialbumi onkin täynnä kappaleita, joilla on voima pysäyttää, ja jotka kääntävät kuuntelijan huomion lujasti itseensä. 

Tyylikäs Draaman kaari viehättää on päällimmäisenä kaunis ja kaihoisa. Balladivoittoisen ja tummanpuhuvan kokonaisuuden valoisimpienkin soundien alta pilkistelee melankolia. Se tuntuu samalla jotenkin tutulta ja tuntemattomalta; albumin kappaleissa on sillä lailla jotain sopivan perinteikästä, että sen voi hyvinkin kuvitella soivan ihan suomalaisen iskelmän seassa, mutta samalla siinä on kuitenkin myös jotakin modernia, joka tuo soundin tähän päivään ja enemmän modernin popin kentälle.

Oikeastaan Draaman kaari viehättää muistuttaa jopa jotenkin etäisesti Chisun yli kymmenen vuotta sitten julkaistusta Vapaa ja yksin -läpimurtoalbumista, jossa oli jotain samaa. Myös se esitteli jotakin niin vanhaa ja perinteikästä, mutta osasi samalla myös rikkoa sitä jollakin modernilla ja uudella, jota itsenilainen maallikko ei täysin osaa paikantaa. Kuitenkin ilmiselvää jo silloin ja jopa minulle oli se valtava potentiaali mikä Chisussa oli jo uransa alkumetreillä vahvana tekijänä ja tulevana pioneerina suomalaisessa musiikissa. Behmin energiassa on jotain samaa.

Behmin debyyttialbumi on kymmenenraitainen pläjäys, jonka kappaleista valtaosa on suureksi iloksi entuudestaan julkaisemattomia. Kolme jo julkaistua singleä (Hei rakas, Tivolit, Frida) löytyvät albumin loppupuolelta, mutta ne ovat vakaa osa kokonaisuutta, eivätkä tunnu irralliselta, tai väkisin albumin loppuun lisätyiltä. Albumin kappaleet ovat kauniita erikseen, mutta erityisen vahva albumi on kokonaisuutena. Lisäksi erityismaininta on tehtävä myös albumin tyylikkäistä ja ajattomista teksteistä, joissa reflektoidaan omaa olemista, maailmaa ja toisen ihmisen kohtaamista.

Kokonaisuudessaan Draaman kaari viehättää on vahva debyyttialbumi, jolla Behm esittelee uskottavinta kotimaista poppia hetkeen. Se onnistuu yhdistelemään vanhaa ja uutta siten, että saattaa näyttää suuntaa sille kuinka tyylikkäältä kotimainen pop voisi kuulostaa uudella vuosikymmenellä.


Kuuntele: BEHM - Draaman kaari viehättää:


Kommentit

Form for Contact Page (do not remove)