Noin viikon biisit – Master Workout, Zen, Pimee ja striimikeikkasuositus

Noin viikon biisit esittelee uutta musiikkia, varteenotettavia tulokkaita, sekä muita Musiikkiblogin tämän hetken suosikkeja. Soittolista päivittyy viikonloppuisin ja postaussarja nostaa mielenkiintoisia artisteja sekä kappaleita toisinaan, eli silloin tällöin, eli emme oikeastaan osaa sanoa milloin.


Kuva: Tero Ahonen

Antti Tuisku vastasi kristallipalloni kutsuun


Rakastin suuresti Tuiskun edellistä Valittu kansa -albumia, vaikka aluksi pelkäsinkin sitä, että onko se temaattisesti kuitenkin liian korkealentoinen päätyäkseen arkiseen soittoon. Ei se ollut, ja kovassa soitossa onkin ollut tuo levy, joka lopulta olikin mielestäni yksi viime vuoden parhaimmista pop-kokonaisuuksista Suomessa.

Nyt Tuisku on heittäytynyt tyylilleen uskollisesti edellisestä teemastaan täysin toisaalle, ja uusi MASTER WORKOUT EP pyörii vahvasti fyysisen tekemisen, suorittamisen ja sporttaamisen ympärillä. Mukana on tälläkin kertaa Tuiskulle jo vakiintuneeseen tyylin myös itseironiaa ja kantaaottavuutta. 

Treenibuusteribiisien läpi paistaa kritiikki tämänhetkisen yhteiskunnan kauneusihanteisiin, älylaitteisiin, menestyksen tarpeeseen ja himoon. Kaikki äärimmäisen valideja tarkastelun aiheita, sillä tämänhetkinen yhteiskuntamme on rakennettu sellaisen suorittamisen ympärille, joka ei välttämättä palvele yksilöä, vaan ensisijaisesti kapitalistista yhteiskuntaamme. 

Musiikillisesti energinen EP on lähtökohtaisesti itselleni hieman liikaa, sillä olen n. 80% ajastani liian aneeminen samaistuakseni tällaiseen ylitsevuotavaan energisyyteen. Samalla näen kuitenkin tällä kokonaisuudella hyvin osuvan paikan siivittämässä monenlaisia sporttihetkiä. Julkaisulta löytyy kuitenkin myös rauhallisempia hetkiä, kuten Pään takii, sekä sinkkulohkaisu Kipee. EP:n energisimmät, meemipotentiaaliset teokset painottuvatkin selkeästi kappalelistan alkupäähän, kun taas sen loppupäästä löytyy soundillisesti hieman perinteisempää Tuiskua.

Tuisku suoriutui muuten myös mallikkaasti juontopestistä viime viikolla järjestetyssä Uuden Musiikin Kilpailussa, missä Euroviisuihin Suomea edustamaan valittiin Blind Channel. Tuiskun eeppiset väliaikanumerot olivat odotetusti vailla vertaistaan, ja tapahtuman alkunumerossa Tuisku nähtiin esiintymässä yhdessä Erika Vikmanin kanssa. Yhteistyö, jota mutuilin kristallipallossani jo viime vuonna. Kylläpä taas tekee hyvää taputella itseään selkään mainiosta mutuilusta.


Gasellien tavallisuuden soundtrack


Edellä mainitun EP:n hyvinvointiteeman toisesta ääripäästä kuikuilee Gasellien uusi albumi Zen, joka pyrkii jäsentelemään ajatuksia henkisestä hyvinvoinnista ja mielenrauhasta. Tiedotteessaan yhtye kertoo yrittäneensä mielenrauhan löytämiseksi miltei kaikkea mitä markkinoilla on ollut tarjolla; on käyty kelluntatankissa, ostettu joogamattoja, menty metsään tarpomaan sukat märkinä, vaellettu, käyty avannossa, syöty vegaaniruokaa ja vähennetty ruutuaikaa, mutta lopulta mikään ei ole tuonut kuin korkeintaan hetkellistä helpotusta.

Gasellit on aina ollut mielestäni äärimmäisen helposti pidettävä yhtye, mutta jostain syystä kokonaiset albumit eivät ole jääneet itselläni kuitenkaan kestosoittoon julkaisunsa jälkeen muutamia erityisen hyviä biisejä lukuunottamatta. Zen oli kuitenkin ensimmäinen pitkäsoitto, joka iski kovaa, kosketti jotenkin kokonaisvaltaisesti ja teki Gaselleista entistäkin rakastettavamman.

Kokonaisuutena Zen avaa tavallisen keskiluokkaisen tuiki tavallisia ahdistusten ja sisäisten kriisien aiheita. Albumi koskettaa syvältä juurikin tavallisuudellaan, sillä siihen on niin helppo samaistua. Tässä onkin aina piillyt Gasellien suosion ydin.

Pakko muutenkin nostaa erikseen hattua juuri albumin tekstipuolelle, joka omalta osaltaan purkaa kiitettävästi kotimaisen rap-tekstin hypermaskuliinisuutta. Rap-musiikille tyypillistä, usein seksististä lyriikkaa puolustetaan monesti nimenomaan sillä, että se on genrelleen niin ominaista, mutta eikö se ole tässä vaiheessa enää ihan vain tietoisesti laiskaa, jos ei kykene luomaan sellaista lyriikkaa, jossa ei halvenneta ketään tai vahvisteta negatiivisia stereotypioita?

Toivoisin, että yhä useampi genren tekijä rohkenisi tutkiskella teksteissään elämää myös tuon genrelleen tyypillisen kuplan ulkopuolelta, sillä elämässä on paljon muutakin kirjoittamisen arvoista. Vaikka ei haluaisikaan heittäytyä suoraan rap-tekstin toiselle laidalle kritisoimaan yhteiskuntaa ja sen rakenteita, on myös arkisessa elämässä ja ihmisyyden tuntemuksissa niin paljon kerrottavaa.




Lukas Leon on edelleen potentiaalinsa vanki


Lukas Leonin uusi albumi PIMEE on nimensä mukaisesti tummasävyisempi levykokonaisuus kuin artistin aiemmat albumit, vaikka synkkiä sävyjä on kuultu Lukas Leonin tuotannossa kyllä ennenkin. PIMEE ottaa samalla myös selkeän askeleen kauemmas edeltäjiensä popimmista elementeistä, sekä pyrkii tarjoilemaan drillivibojaan suoremmin kohti kotimaista rap-yleisöä.

Musiikillisesti PIMEE on kenties Lukas Leonin vahvin ja ehyin kokonaisuus toistaiseksi. Uusi albumi soundaa bängeriltä melkein alusta loppuun, mutta toisaalta on asia erikseen pitääkö se vettä sisällöllisesti. Monelle musiikin ja etenkin rap-musiikin kuluttajalle ei enää riitä, että riimit kuulostavat foneettisesti hyvältä, jos niiden sisältö on kuitenkin luokkaa auto sanoo wroom / kamera sanoo zoom

Albumilla on useampi raita, joka ajaa osansa todella hyvin, mutta samalla myös useampi kappale, joka tuntuu jäävän hieman vajaaksi. Melkein tekisi mieli leikitellä sellaisellakin ajatuksella, että olisiko PIMEE toiminut kuitenkin paremmin hieman lyhyempänä EP:nä? 

Käytännössä äärimmäisen lahjakas Lukas Leon edelleen albumi toisensa jälkeen yllättävän usein kompastuu moniin jo vakiintuneisiin lainalaisuuksiin jonkinlaisilla sisällöllisillä kliseillä muuten potentiaalisessa tuotannossaan.

Itse pidän ihan hirveästi Lukas Leonin soundista ja flowsta, ja kyseessä on artisti, jolle toivoisin valtavasti menestystä. Kuitenkaan toistaiseksi yksikään Lukas Leonin kolmesta albumijulkaisusta ei ehkä kokonaisuutena ole lunastanut niitä odotuksia, joita artistin selkeä lahjakkuus on asettanut. Yksittäisiä voittoja on kuitenkin ollut ja livepuolen asenne toimii hyvin, joten jään innolla odottamaan mihin Lukas Leonin musiikki kehittyy uusimman albumin lupaavan soundin jälkeen.


Vinkkivitonen: Justin Bieberin näyttävä striimikeikka


Maanantaina Spotify striimasi eksklusiivisesti näyttävän Justin Bieberin esityksen verkossa, ja lämpimästi suosittelen käyttämään kymmenen minuuttia päivästäsi alta löytyvän videon tsekkaamiseen. Liveveto starttaa kynttilöiden ja lämminhenkisen tunnelman varaan rakennetusta studiosta, ja siirtyy sittemmin todella kauniiseen ja visuaalisesti näyttävään, virtuaalisesti rakennettuun maailmaan. Esityksen aikana kuultiin kappaleet Holy, sekä Lonely. Ihailtavaa luovuutta ja koskettava kokonaisuus!
 





Viikottaiset biisinostot löydät Musiikkiblogin viikkosoittolistalta. Noin viikon biisit esittelee uutta musiikkia, varteenotettavia tulokkaita, sekä muita Musiikkiblogin tämän hetken suosikkeja. Soittolista päivittyy viikonloppuisin, ja postaussarja noin kerran viikossa, eli silloin tällöin, eli emme oikeastaan osaa sanoa milloin. Seuraa soittolistaa Spotifyssa tästä.

Kommentit

Form for Contact Page (do not remove)